Helsinki - Amsterdam - Edinburgh

Aikaisin aamulla lensimme KLM:llä Amsteldamiin, josta jatkoimme Edinburghiin. Airport taksi nouti meidät Kallioportaankadulta jo klo 05.15. Helsinki-Vantaa Edinburghin lentoasemalta otimme bussin 100, jonka kuljettaja ystävällisesti neuvoi jäämään Haymarketiin, hän piirsi karttaamme reitin hotelliimme ja puheestakin ymmärsimme useita sanoja. Kiipesimme yläkertaan etupenkeille ja hirvittelimme korkeutta ja vasemmanpuoleista liikennettä. Onnittelimme itseämme, että emme olleet varanneet vuokra-autoa kentälle. Tunnistimme kuulutuksesta Haymarketin, jäimme pois ja Hotel Greens löytyi helposti. Pienen virkistäytymistauon jälkeen kävelimme Edinburgin keskustaan, Princess Streetille. Matkalla joimme pintit parit paikallisia aleja tai lagereita. Söimme fish&chipsiä, jossa kala oli haddockia eli koljaa ja otimme ensimmäisen tuntuman haggisiin. Ksruokasivu. Edinburghin linnaa ei voi olla huomaamatta. Tuonne kiipeäisimme viikon päästä kun olisimme jälleen täällä taas. Linnallahan on vaikuttava historia: siellä on mm. säilytetty kruununkalleuksia Cromwellin aikana. Meille linna oli tuoreesti tuttu Willam Wallacen seikkailuista. Princess Streetin varrella näimme varsin vaikuttavan kirjailija Sir Walter Scottin monumentin ja poikkesimme siitä Princess Mall'iin hankkimaan Citylinkin matkakortit ja aikatauluja. Ostimme kymmenen päivän aikana käytettävän viiden irtopäivän rajoittamattomaan matkaan Citylinkin busseissa hintaan £55/henkilö. Varasimme samalla paikat aamulla 7.15 lähtevään bussiin (Internetissä on hienoreitinsuunnittelija, mutta se meille oli kertonut, että bussi lähtee vasta 7.30!). Visa oli täällä niinkuin yleensä muuallakin käypää valuuttaa. Helsinki-Vantaalta saamiemme Englannin puntien lisäksi meillä oli vaihtorahana saatuja Skotlannin puntia, jotka olivat kurssiltaan ja käypyydeltään keskenään Englannin puntien kanssa samanveroisia. Kun päivän työt oli tehty, vietimme vapaa-aikaamme Princess Streetin suuntaisten katujen pubien valikoimaa tutkien. Pikkuhiljaa valuimme kohti Haymarketia, jossa vielä nautimme pinttejä ja söimme päivän keiton (suolaisen!) päälle jonkinlaiset lämpimät kanaleivät (reissun pohjanoteeraus). Pitkä ja raskas päivä alkoi olla täynnä ja menimme hotelliimme nukkumaan varoen rämistelemästä omituisen näköistä läkkipeltistä hissin ovea.